Maailman ihanin Miina Savolainen

Olen aika onnekas. Olen töissä paikassa, jossa saan tutustua kirjailijoihin ja valokuvaajiin. Lauantaina 15.12 minulla oli ilo tutustua joulukiireiden keskellä upeaan Miina Savolaiseen, joka on valokuvaaja upean Maailman ihanin tyttö- kirjan takana.

Miina on helsinkiläinen valokuvaaja, hän on painottanut taiteensa yhteisötaiteen puolelle. Miina on ihmisenä valloittava, sydämellinen ja hänellä on hyvin outo ja ihana lahja tulkita ihmistä tuntematta tätä lainkaan. Ostin hänen kirjansa, ja pyysin signeerausta. Miina kysyi minulta, mitkä asiat tekevät minut onnelliseksi. Sanoin hevoset, luonto, paahteinen metsä, käsillä tekeminen ja se rauha mikä tulee paniikkikohtauksen jälkeen. Parin tarkentavan kysymyksen jälkeen Miina sai aikaiseksi tekstin, joka kosketti minua todella syvältä. Sai melkein itkemään töissä. Miina kirjoitti kirjaani:

"Millalle

Maailman ihanimmalle tytölle!

Anna luonnon suuruuden johdattaa sinut tämän maailman tutkimattomille ratsupoluille. Keskikesän lehtihunnun alle. Vapaiden vesien äärelle. Anna hevosesi painaa kavionsa pehmeälle sammalelle. Löydä rohkeutesi hevosen voimasta. Lohtusi helteen paahtaman metsän tuoksusta. Vapautesi laukan rytmistä. Ilosi kanssa tanssi! Puno yhteen elämäsi herkimmät ja salaisimmat säikeet, kauneimmat elämäsi langat. Anna omien kättesi tehdä muoto niille asioille, joille ei ole olemassa sanoja. Tee todeksi herkkyytesi, vahvuutesi. Avaa sisäinen maailmasi. Sinussa oleva syvä rauha. Katso aina itseäsi rakastavasti ja hellästi."

On uskomatonta, että Miina kirjoitti vapaista vesistä, ja tanssista. En niitä maininnut sanallakaan, koska siinä kiireessä keskellä myymälää ei vain tullut mieleen. Luulen, että hänen vaistonsa kertoi hänelle, että kirjoitappa näin niin kosketat tuon kiireisen naisen sydäntä ja lujasti. Ja vapaus laukan rytmissä... Siellähän se on, vapaus.. 

Olen niin järjettömän kiitollinen siitä, että sain kohdata Miinan. Vaikka vain ihan lyhyen hetkisen ajan. Jos teillä lukijoillani on joskus mahdollista tutustua Miinaan ja hänen taiteeseensa, niin menkää ihmeessä. Olen varma, että hymyilette ja tunnette lämpöä Miinan kohtaamisen jälkeen. Lisäksi suhtaudutte varmasti itseenne ja toisiin paljon ymmärtäväisemmin. Ja se on tärkeää tässä maailmassa, jossa joka tuutista pursuaa jotain typeriä kauneusihanteita niin ulkoiselle kuin sisäiselle kauneudelle. 

Ja Miina, jos luet tätä, niin KIITOS. Olet upea!

Lisää Miinasta ja Maailman ihanin tyttö- kirjasta TÄÄLLÄ. 

Turhamainen tarve

Olen jo pitkään tässä miettinyt tämän tekstin kirjoittamista. Nyt, kun ei oikeastaan ole muutakaan asiaa, ajattelin avata ajatuksiani tästä aiheesta.

Eli, selektiivinen kosmetiikka versus marketti kosmetiikka.

Ensin ehkä pitää selittää jotain minusta itsestäni. En ole merkkiuskollinen, ainakaan kun tullaan esimerkiksi kosmetiikkaan tai vaatteisiin. En koskaan ole tajunnut, miksi jokin merkki tekee vaatteesta tai kosmetiikasta haluamisen arvoisen. Se on merkki. Se on MIELIKUVA. Olen opiskellut markkinointia 3½ vuotta elämästäni, ja tiedän miten asiat toimivat kun aletaan luoda brändiä. On kohderyhmät, on heille kohdistetut mainokset. Niitä mielikuvia luodaan pitkään ja hartaasti. Lopulta kuitenkin kyse on siitä, että tuotteen myyjä haluaa kuluttajan ostavan juuri oman tuotteensa koska kuluttaja kokee tarvitsevansa juuri sen. Markkinoinnissa onkin kyse juuri siitä, että luodaan TARVE markkinoitavalle tuotteelle. Vedotaan ihmisen psyykkeessä siihen osa-alueeseen, joka muodostaa TARPEEN. Leikitellään mielikuvilla ja luodaan fantasioita.

Onko sitten TARVETTA esimerkiksi ostaa luomivärejä vaikkapa nyt MACilta, kun samankaltaisia sävyjä saa muiltakin merkeiltä ja halvemmalla? Todellinen tarve voi olla ammattilaisilla. Todellinen tarve voi myös olla heillä, jotka haluavat loistavan pigmenttisyyden luomiväreihinsä. Mutta tarvitseeko minun ostaa MACin luomiväriä?

Myönnän, että haluaisin MACin luomivärin. Ihan vain juuri sen takia, minkälainen mielikuva minulle on tullut MACin luomiväreistä. Ja senkin takia, että voisin sanoa omistavani MACia. Ei minulla todellista tarvetta sille ole, minulla on jo tarpeeksi (liikaakin) luomivärejä. Ja ne toimivat minun tarpeisiini erittäin hyvin. Vaan MAC on onnistunut markkinoinnillaan luomaan minulle pienen tarpeen, joka pohjautuu lähinnä turhamaisuuteen. En rehellisesti sanottuna pidä siitä, että minulla on ko. tarve hankkia MACin luomiväri. En pidä turhamaisuuteen perustuvista tarpeista. Saman on myös tehnyt Illamasqua minulle. Pieni pääni luo tarpeita heidän tuotteileen tuon tuosta, mutta onneksi rahallinen tilanteeni ei anna todellakaan periksi.

Mitä mieltä sitten olen selektiivisestä kosmetiikasta (koska, let's face it, käytän enemmän marketti kosmetiikkaa)? Minusta perusjuttuihin kannattaa panostaa. Kannattaa hankkia HYVÄ meikkipohja. Hyvät pohjustustuotteet. Hyvä puuteri. Jos ne sattuvat löytymään selektiivisen kosmetiikan puolelta, niin kannattaa panostaa. Itselläni on Illamasquan Skin Base- meikkivoide. Se on paras meikkivoide mitä minulla on koskaan ollut, enkä kadu ostostani. Muuta kosmetiikkaa selektiiviseltä puolelta minulla ei ole. Tai no, en tiedä meneekö MSCHIC tai Inglot selektiiviselle puolelle? Tuskin... En tiedä miten asiat olisivat, jos minulla olisi rahaa laittaa mielestäni älyttömiä summia kosmetiikkaan. Voi olla, että ostaisin ehkä Cliniquen sen yhden ylistetyn kasvoveden,  ehkä harkitsisin Diorin jonkun viisikon ostamista. Tällä hetkellä olen kuitenkin ihan tyytyväinen omiin marketti/semiselektiivisiin kosmetiikkatuotteisiini. En koe todellista TARVETTA ostaa mitään selektiiviseltä puolelta. Turhamaisia tarpeita kyllä riittää.

Ainoat asiat, joka minut saa oikeastaan kiinnostumaan tietystä merkistä on eettisyys, ekologisuus ja luonnonmukaisuus. Siksi olen Lush- fani. Ja tykkään kamalasti myös Laverasta, Logonasta ja mitä näitä muita nyt onkaan...


Näin tänään. Seuraavaksi varmaan jotain pääkalloista, jos vain jossain vaiheessa luonnonvaloa riittäisi kuvaamiseen. Pus och kram!

PS. Illamasqualla on kisa menossa, josta voi voittaa heidän uuden hajuvetensä, Freak!in. Pitää vain vastata kysymykseen täällä.

Mitä vikaa on luonnollisuudessa?

Tuleeko joillekin teistä välillä sellainen olo, että kun katsoo naistenlehtien kansia, tai vaate/hajuvesi/meikki/vähän kaikenlaisia mainoksia, että ns. tavallisella naisella on median markkinoiman kuvan mukaan täydellinen iho, ei selluliittia missään, ei jenkkakahvoja, ei hiusongelmia, jne? Minulle tulee välillä juurikin sellainen olo. Kyse ei ole siitä, että media markkinoisi täydellistä naista. Ei. Media väittää, varsinkin mainostajat, että ihan tavallinen nainen omaa juuri nuo edellämainitut ominaisuudet. Ja lisäksi hänellä on supertuuheat silmäripsetkin.

TOI ON NIIN VÄÄRIN. Olen aikoinani opiskellessani lukenut aika montakin kurssia mediakasvatuksesta. Mediakasvatushan on nykyään jo oikeastaan pakollista, sillä varsinkin markkinoivalla medialla ei tunnu olevan mitään moraalia kun tullaan esimerkiksi nuorille ja miksei vanhemmillekin naisille markkinoitaviin vaatteisiin. H&M on tästä mielestäni hyvä esimerkki, länsinaapurissahan pulju sai käsittääkseni huomautuksia, kun niin printti- kuin tv-mainonnassakin oli turhankin laihoja malleja.

Toinen asia ovat naistenlehtien kannet, ja no suurinosa ripsivärimainoksista. VOI SITÄ KUVANKÄSITTELYN MÄÄRÄÄ (tiedän mistä kirjoitan, olen opiskellut kuvankäsittelyä kohta kuusi vuotta)! En ole nähnyt ainuttakaan esim. Cosmopolitanin kantta, jossa kannessa hilluvan tähtösen/mallin ihoa ei olisi siloteltu epäluonnollisen sileäksi, tai pieniä muhkuroita kropasta otettu pois. Mielestäni KAIKISSA käsitellyissä kuvissa, jotka tulevat mihin tahansa lehteen, tulisi olla merkintä MP (manipulated picture, eli vapaasti suomennettuna käsitelty kuva). Lukijalle kävisi selväksi, että kyse ei ole todellakaan mitenkään todellisuutta vastaavasta kuvasta. Jokunen vuosi sitten tätä kai suunniteltiin, mutta ei taida homma olla toteutumassa kuitenkaan.

Poikkeuksiakin löytyy, mainosten puolelta ensimmäisenä tulee mieleen Dove, ja heidän kampanjansa, jossa malleina toimivat oikeat, normaalit naiset. Jännää, että se oli poikkeavaa. Minusta sen tulisi olla standardi. Lopultahan ei voi paljoa luottaa siihen, mitä se malli/Hollywood-tähtönen sanoo tuotteesta, koska ei heidän ole pakko sitä käyttää. Ja tuskin he käyttävätkään, koska varaa on varmasti kalliimpiin ja parempiin tuotteisiin, kuin mitä löytyy markettien hyllystä. Toisaalta, jos tavalliselle tallaajalle tarjotaan huimia summia tuotteen mainostamisesta, niin luultavasti hänkin kehuu ko. tuotteen maasta taivaaseen.

En oikein käsitä sitä, miksi televisiossa pyörii kaikenmaailman "tahdotko malliksi"-ohjelmia. Tietenkin on syntynyt vastareaktioita, on sitten niitäkin ohjelmia joissa painotetaan luonnollista, Äiti Maan suomaa kauneutta.

Pointtini: Median tulisi ottaa vastuu siitä, miten kovia ulkonäköpaineita niin nuoremmat kuin vanhemmat ihmiset nykyään kokevat. Kauneuteen ja kauneusihanteeseen liittyviä ohjelmia, lehtiä, nettisivustoja on ihan liikaa (kamalin esimerkki tällä hetkellä mielestäni on Livillä alkanut nimeltämainitsematon suomalaiseen kauneushoitolaan sijoittuva reality). Kauneusleikkaukset yleistyvät koko ajan. Mistä se johtuu? Medialla on vastuunsa. Muotisuunnittelijoilla on vastuunsa. Kauneusteollisuudella on vastuunsa. Milloin joku OIKEASTI tekisi jotain, näyttääkseen että kantaa vastuunsa?

Loppuun Sixx AM:n uutta tuotantoa, joka niin kovin hyvin sopii tähän.

PS. Jokainen on kaunis. Ja oikea kauneus, niin kliseeltä kuin tämä kuulostaakin, tulee sisältä. Voit olla ihanne mitoissa, kaunis kasvoinen, tuuheat hiukset ja silmäripset omaava ihminen. Vaan jos olet sisältäsi tyhjä, et ole kuin se kuori joka lopulta rapistuu ja rumenee.