Nyt muuten alkoi kiinnostaa

Pretty.fi:ssä on Coastal Scentilta pari tuotetta, jotka KIINNOSTAA:

Coastal Scents Shadow Worx Shimmer ja Matte- versio samasta tökötistä. Löytyisikö tuosta kenties halvempi vaihtoehto UDPP:lle? Kovasti tekisi mieli tilata ja testata... Hmmh.. Lisäksi CS:n Winterberry- paletti kuumottelee kovin. Iiiiiiiiiih... What to do, what to do?

Kenelläkään lukijoista kokemusta?

EDIT just a couple of minutes later...

ÄÄÄ! Coastal Scentin omilla sivuilla voi koota itselleen ihan sellaisen paletin kuin haluaa. RAHAN MENOA EI VOINE ENÄÄ ESTÄÄ.

Mykkäkoulu

Ihan ensimmäisenä, tervetuloa uudet lukijat!

Piuuuf... Elämä on heitellyt sellaisia kierrepalloja tässä viimepäivinä, etten ole kerennyt blogin ääreen. Nyt tuntuu kuitenkin meno hieman tasoittuneen, joten ajattelin uppoutua hömpän maailmaan ihan kunnolla. On oikeasti ihanaa hetken ajan vaan ajatella luomivärejä ja kosmetiikkaa yleensä, eikä pohtia esim. oman elämänsä suuntaa tai jotain muuta yhtä suurta.

Käväisin tosiaan paikallisessa Seppälässä ja heille oli ilmaantunut Wettiksen uudet kasikot ja uudet triot. Olin aaaaaiiiiiivan pähkinöinä, kun näin Silent Treatment- trion. Upeita violettiin meneviä, öööh, taupeja? Ja vaikkakin rahat ovat vieläkin hieman tiukoilla, niin ostin mokoman itselleni ja nyt parisuhteemme on kukoistanut viikon verran. Luulen, että kumpikin meistä on oikein onnellinen. Vähän minua arvelutti trion vaalein sävy, koska se näyttää todella persikkaiselta paletissa. Luomella se on kuitenkin vaalea ja enemmänkin pinkkiin menevä, joten ihan nappi. Sävyistä vaalein on hieman vähemmän pigmenttinen kuin kaksi tummempaa, mutta hintalaatusuhde on käsittämättömän hyvä näissä. Alan todellakin käsittää, miksi Wettiksen luomiväreistä kohistaan niin paljon juuri nyt.

Luulen, että tästä "mykkäkoulu"-paletista tulee luottopaletti reissuille. Sillä saa tehtyä hyvin hillityn ja arkisen lookin, kun säästelee tumminta sävyä. Ja toisaalta, sillä saa loihdittua myös erittäin dramaattisen smokey-meikin juhlintaa varten. Lisäksi vaalein sävy käy myös highlighteriksi esim. poskipäille. Ainakin minun ihon sävylleni se on ihan passeli.

Ehkäpä Silent Treatment- paletti kohoaa HG-listallekin. Who knows. Tässä kuitenkin ensimmäinen meikki Silent Treatmentilla. Arastelin vähän tumminta sävyä, joten jäi vähän valjuksi meikki. Lisäksi kuvat on taas otettu valonpuutteen vuoksi vessassa, ne ovat epätarkkoja ja värit ovat, no, sinnepäin. Mutta idea tulee selväksi ja Silent Treatmentin sävyt toistuvat aikakin oikein! Nii, kerta...

Pohjustuksena UDPP, liikkuvalla luomenna Silent Treatmentin liikkuvalle luomelle tarkoitettu sävy. Osassa luomivakoa, alaluomella ja  ulkonurkassa ST:n tummin sävy, kulmaluulla ja silmän sisänurkassa ST:n vaalein sävy. Rajauksena TBS:n eyeliner, ripsissä Maybellinen One By One wp. 

Näin tällä kertaa. Pidän varpaita ja peukkuja pystyssä, että joulusta tulisi valkea ja pikku pakkastakin saataisiin. Ärsyttää tämä loska. Piparit ja kaikki jouluvalmistelut on tekemättä, mutta ensi viikolla on onneksi vielä aikaa!

Kysymys muuten kynsiasiantuntijoille: mikä on kun kynnet liuskottuu ihan kamalasti? Siis ihan järjettömästi... Kalsiumista ei pitäisi olla pulaa, sillä nappailen kalsium-lisää koko ajan. Enkö rasvaa tarpeeksi? Mitä mie teen?!? Auttakee! 


Edit 22.06
Eikä ne Silent Treatmentin sävyt mitään taupeja ole. Kulmaluun väri on sellainen vaalea persikkainen pinkki, luomivakoon tarkoitettu väri on tumma luumu, joka menee voimakkaasti violettiin ja jossa on purppuranpunaisia glitterhippuja ja luomen väri on vaalea violetti. Kaikki sävyt ovat myös paljon shimmeriä sisältäviä.

Kehomeditaatio

Ihan ensin haluan sanoa, että en ole todellakaan mikään ammattilainen tai asiantuntija kun tullaan meditaatioon. Itse olen meditaation löytänyt vasta pari vuotta sitten ja olen edelleen aika alkutaipaleella sen kanssa. Minulle meditaatio tai tietoisuusharjoitus opetettiin terapiassa, sillä se auttaa pysymään kiinni juuri tässä hetkessä. Lisäksi meditaatio rentouttaa, laskee stressitasoja ja rauhoittaa levotonta mieltä. Kerron nyt tässä merkinnässä omasta henkilökohtaisesta lemppari meditaatiomuodosta, joka perustuu Mark Williamsin, John Teasdalen, Zindel Segalin ja Jon Kabat-Zinnin kirjoittamaan kirjaan Mielekkäästi irti masennuksesta, tai siis oikeastaan kehomeditaationi perustuu kirjan mukana tulleen CD:n yhteen harjoitukseen. Minusta kirjan nimi on harhaanjohtava, sillä en koe kirjan olevan vain masentuneille suunnattu. Siitä on hyötyä elämän käännekohdissa kaikille.

Kuva TÄÄLTÄ

Takaisin asiaan!

Minulle kaiken a ja o meditaatiossa on rauhallinen paikka. En osaa vielä meditoida esimerkiksi junassa tai kävellessäni kaupungilla. Meditoin kotini rauhassa. Yleensä suljen kaikki elektroniikka laitteet ja saatan myös ottaa kellosta patterin pois, ettei sen tikitys häiritse minua. 

Sen jälkeen asettaudun yleensä makaamaan sängylle tai sitten lattialle. Makaan selälläni, jalat hieman harallaan ja suoriksi ojennettuina. Kädet ovat irti kehosta, kämmenet osoittaen kohti kattoa. Asennolla ei sinänsä ole väliä, se voi olla ihan mikä tahansa asento, mikä tuntuu hyvältä. Itselläni tuo kuvailemani asento toimii parhaiten, koska pystyn keskittymään vartaloni eri osiin tuossa asennossa hyvin. Ns. lootusasentoon en todellakaan pysty vielä, se on liian epämukava. Jos minulla on kylmä, sujahdan peiton tai viltin alle. Ja jalassani on yleensä villasukat, koska varpaitani palelee AINA. Tärkeintä on, että asento on miellyttävä.

Tämän jälkeen alkaa asennoituminen, pyrin aktiivisesti hyväksymään kehoni juuri sellaisena kuin se on. Lisäksi olen lempeä itselleni, enkä ns. PAKOTA itseäni rentoutumaan vaan hyväksyn sen, jos vaikkapa vatsassani on perhosia tai hartiani ovat jännityksestä melkein korvissa kiinni. Asiat ovat juuri sillä hetkellä niin, ja se ei haittaa. 

Kun hyväksyvä ja lempeä asenne on löytynyt, aloitan tarkkailemaan hengitystäni. Hengitän syvään, mutten hauko henkeäni. Itselläni on tapana tarkkailla miltä hengitys tuntuu sieraimissani, mutta hengitystä voi tarkkailla vaikkapa vatsan liikkeen kautta, tai miltä ilma tuntuu kun se menee henkitorvesta sisään ja kun se tulee ulos. Tätä teen ehkä minuutin tai pari, ja sitten aloitan seuraavan vaiheen, eli kehooni keskittymisen...

Ensin keskityn vasempaan jalkaani, jalkapöytään, jalkapohjaan, varpaisiin ja nilkkaan. Tunnustelen miltä jalkani tuntuu, onko siinä kipuja tai jotain muita tuntemuksia. Samalla suuntaan hengitykseni jalkaani, eli noin mielikuvien tasolla pyrin ohjaamaan hengittämäni ilman jalkaan, poistamaan sieltä kaiken negatiivisen ja tuomaan tilalle positiivista. Jatkan tätä n. pari minuuttia, ja sen jälkeen hengitän kerran oikein syvään nenän kautta ja puhallan ilman pois suun kautta. Samalla päästän irti jalasta, ja siirryn vasempaan sääreen, jonka kanssa toimin täysin samalla tavoin. 

Käyn vartaloni läpi seuraavassa järjestyksessä: 

Vasen jalka, vasen sääri, vasen polvi, vasen reisi,
oikea jalka, oikea sääri, oikea polvi, oikea reisi,
lantio, pakarat, ala- ja keskiselkä, yläselkä ja hartiat,
kummatkin kädet, kummatkin käsivarret kyynärpäähän saakka, kummatkin kädet olkapäähän saakka,
pää, kasvot, rintakehän seutu ja vatsa.

Jos teen kehomeditaatiota nukahtaakseni, niin yleensä olen tajuttomana jo siinä vaiheessa kun olen päässyt lantioon saakka. 

TÄRKEÄÄ MUISTAA: 

Kehomeditaation aikana keho tulisi pitää paikallaan, eli vaikka kuinka kutittaisi tai muuta sellaista niin pyrkisi pitämään kehonsa paikallaan. Kun minua kutittaa, niin yleensä keskeytän meditaation hetkeksi ja hoen itselleni ajatuksissani: "Kutittaa, kutittaa, kutittaa, kutittaa, kutittaa...", ja sillä tavoin hyväksyn kutinan ja se loppuu siihen.

Kehomeditaatiossa myös on tärkeää, ettei ajatuksia käytetä mihinkään muuhun kuin meditointiin. Keskittyminen on TÄYSIN siinä kehon osassa johon kulloinkin keskitytään. Jos ajatukset lähtevät harhailemaan, niin silloin ne ohjataan LEMPEÄSTI takaisin omaan kehoon. Itselle ei pidä suuttua, eikä ajatuksen harhailusta pidä lannistua tai masentua. Se on vain inhimillistä. Lopulta meditoinnissa vaikeinta onkin ajatusten pitäminen omassa kehossaan. Helposti sitä lähtee miettimään ihan muita juttuja. Itse ryhdyn aina kelailemaan jotain sisustus/meikkaus/koru-projektia... :D

Mutta näin, tällä tavoin minä rentoutan itseni pysymään hetkessä. Ja kuten sanottua, tämä ei tosiaan ole minun keksimäni meditointityyli. Olen muokannut sen yllä mainitun kirjan ohjeesta itselleni sopivaksi. 

Onko kenelläkään muulla kokemuksia meditaatiosta? 

All I want for Christmas is...

Olen pähkinyt joululahjatoiveita jo pidemmän aikaa, mutta oikeastaan en ole tullut sen viisaammaksi sen suhteen, että mitä OIKEASTI haluaisin ja tarvitsisin. On oikeastaan vain yksi juttu, jonka haluaisin. Olen halunnut sitä jo pidemmän aikaa. Marimekon Merimieslaukku. Mokoma on suomalaista designia parhaimmillaan, erittäin kaunis ja silti hyvin käytännöllinen. Luulen kuitenkin, että tänäkään jouluna en sitä saa. Vaan ehkäpä joulualeista käyn itselleni sen ostamassa, jos n. 120€ oikea hinta laskee tarpeeksi...

Kosmetiikan saralla ei ole oikein mitään, mitä tosi, tosi, tooooosi paljon haluaisin. Tietynlaista mielenkiintoa herättää UDPP:n muut versiot (Sin ja Eden), eikä olisi pahitteeksi hankkia sitä karvahattuversiotakaan varastoon. Vaan, jälleen kerran.. Odotan joulun jälkeen koittavia aleja. Jojobaöljy on myös ostoslistalla, sillä kasvojen ihon pintakuivuus alkaa olla aika hirveällä tasolla. Ehkä pitäisi harkita jotain tujumpaakin öljyä, kuin jojobaa.

Jouluvalmistelut on täydessä käynnissä, korvakoruja ja rannekoruja on tullut väsäiltyä kavereille lahjoiksi. Lisäksi olen ollut ahkera pikku törkymöykky tänä vuonna ja askarrellut myös joulukortit. Hyvä mie!

Ensi viikolla taas sitten hieman hömppää, koskapa löysin paikallisesta Seppälästä Wet'n Wildin Silent Treatment- trion ja ihastuin siihen täysin. Joten, hehkutusmerkintä on tuloillaan.

Vaan nyt taidan mennä piikkimatolle vähän lihasjännityksiä poistamaan, sekä tekemään kehomeditaation (kehomeditaatiosta lisää, kunhan saan tekstistä sellaisen, että sen idean jotenkin ymmärtää.. :D ).

Pus och kram!

Polkadotsulkakorvikset

Pyydän anteeksi otsikointia. Kamala nimihirviö.

Vaan joo, tänään tuli sulkia. Tilasin niitä KALASTUSKAUPASTA, koskapa askartelu/korutarvikeliikkeissä ne olivat turhan tyyriitä ja kalastuskaupassa oli enemmän värivaihtoehtoja. Sulat tosin ovat aika hentoisia, eli ilmeisesti askartelu/korutarvikeliikkeissä olisi vähän vankempaa tekoa olevia sulkia. En tiedä oikein, pidänkö sulkia eettisinä vai en. Nämä ovat aitoa luonnonkamaa, tosin värjättyjä. Vaan, jaarittelut sikseen. Tällaiset prototyypit syntyi...

Lisäsin sulkien seuraksi hopea/kirkas-sävyiset fasettihiotut lasihelmet, koska muuten nämä kaunokaiset olisivat aivan liian kevyet. Näissä käytin nauhapäätteitä kiinnitykseen, mutta pitänee kokeilla myös korutappiin kieputtamista, koska on vähän sotkuiset nuo nauhapäätteiden alueet kun sulkaa tursuaa yli. Yritin kyllä siistiä.. Ja yllättävän vaikeita nuo sulat käsitellä! Jösses sentään, että sai tapella...

Oh well. Eipä muuta tänään. Veronpalautukset tuli ja meni. On niin ihanaa, kun on 12 000€ opintolainaa... Jotain kivaa sentään tänäänkin, kun eräs minulta korut tilannut oli kovin iloinen koruistaan. Aina kivaa, kun tykätään tuotoksista. :) Ehkäpä kirjoittaa jotain blogissaankin niistä...