Lyhyestä virsi kaunis: Tykkäsin Katen hääpuvusta. Elegantti, ajaton, klassinen. Hillitty. Ja sopi kantajalleen upeasti. Tosin pikkasen liian laihaan kuntoon on Catherine itsensä päästänyt, vähän lihaa luiden päälle ja voilá!
Sitten, päivän öögat...
Pohjalla sama vanha UDPP, sisäkulmassa YR:n Luminelle sololuomivärinappi, väri Amande vanille, kulmaluulla Wet'n Wildin sololuomivärinappi, väri Brulee. Luomella sisänurkan puolella Make Up Storen microshadow, väri Hyacinth ja ulkonurkalla YR:n Couleurs Nature sololuomiväri, väri Figue Noire. Rajaus Lumenen mustalla rajauskynällä, ripsissä Maybellinen Colossal.
Haluaa HYVÄN, SÄÄNKESTÄVÄN LUONNONKOSMETIIKKA RIPSIVÄRIN KU OIS JO!
Ajattelin ihan sarrrrrrrjana kertoa minulle tärkeistä musiikillisista julkaisuista. Järjestys, missä näistä kerron, ei kerro mitään levyn tärkeydestä. Jokainen levy on tärkein omalla tavallaan.
Musiikki on aina ollut iso osa elämääni. Muistan jo varhaislapsuudesta, miten automatkoilla ympäri Pohjoismaiden soi auton kasettisoittimesta joko Junnu Vainiota, Juicea tai Beatleseja. Ehkäpä tuo Beatlesin kuuntelu jotenkin sai aikaan sen, että tykästyin Type O Negativeen lukion ensimmäisellä kovin (ja samalla löysin raskaamman musiikin ihanuudet, tosin en vieläkään ihan kaikenlaista örinää sulata... Olen aika pirun kranttu). Type O Negative on maininnut yhdeksi suureksi vaikuttajakseen juurikin The Beatlesin.
Levynä October Rust on mielestäni helpoimpia Typen levyjä. Se on eheä kokonaisuus, ja no ainakin kaikkien vähänkään gootahtavien neitokaisten tulisi sulaa parin ensimmäisen biisin aikana. Niin kaihoisasti Mr. Steele julistaa rakastavansa, ja palvovansa. Tätä levyä tuli kuunneltua ja paljon lukiossa ollessa. Tapasin maata sängyllä pimeässä huoneessa ja kuunnella, kuinka Mr. Steele lauloi matalalta ja pehmeästi. Ehkä pientä teiniangstailun makua moisessa hommassa, mutta luulen että se oli eräänlaista meditaatiota. Hetkeen keskittymistä. Ja koska levynä October Rust on hyvin eheä kokonaisuus, siihen on helppo sukeltaa ja unohtaa itsensä täysin.
Peter Steele kuoli äkillisesti vähän reilu vuosi sitten, ja jos joku muistaa aina sen hetken missä oli kun kuuli Michael Jacksonin kuolemasta, niin minä muistan AINA missä olin ja mitä tein kun kuulin Peter Steelen kuolemasta. Istuin töissä, aurinko paistoi nätisti näppikselle ja kuuntelin Type O Negativen September Sun- kappaletta. En koskaan, ennen Steelen kuolemaa, tajunnut täysin miten merkittävästä bändistä minulle henkilökohtaisesti, oli kyse. Mielestäni Type O Negative on hyvin aliarvostettu, Peter Steel kun oli lopulta nero niin säveltäjänä kuin sanoittajanakin. Ei tosin pidä väheksyä Josh Silverin osuutta bändin musiikin erinomaisuudessa. Muut bändin levyt ovat vaikeampia, ja vaativat kuulijalta enemmän, mutta kun ne aukeavat... Sitä pääsee kosketuksiinsa sellaisten puolten kanssa itsestään, joita ei tiennyt olevan.
Käväisin tänään töiden jälkeen pikaisesti Anttilassa katselemassa, löytyisikö sieltä jotain suht halpaa ja kylmän sävyistä poskipunaa (minä, joka olen vannoutunut antiposkipunaisti, olen alkanut tulla toisiin ajatuksiin, kun välillä naama on turhankin kuolleen näköinen), ei ollut, mutta reilulla parilla eurolla mukaan tarttui tällainen...
Koskapa tässä parin kuukauden päästä ollaan jo kolmekymppisiä, niin päätin ottaa tällaisen Anti-Ageing saippuan sitten. Argan öljy on kuitenkin aika jytyä kamaa, joten luultavimmin tämä käy myös nassun puhdistamiseen silloin, kun ei tarvitse meikkiä irroittaa. Lähinnä kuitenkin käsille ja vartalolle tämän ajattelin. Tuoksu on hieman "mummomainen", mutta menettelee kyllä. INCI on seuraavanlainen:
Pari pahista löytyy saippuasta, ja tuota methylpropionalia ei löytynyt laisinkaan. Mutta pahikset aika loppupäässä, ja alkupäässä kaikki hyvikset.
Tässä vielä päivän öögat...
Pohjalla UDPP, kulmaluulla ja sisänurkassa MF:n Earth Spirit- sololuomivärinappi, väri Pale Pebble
Luomella Meow Cosmeticin St. Patty's kausiväri Blarney Stone, ulkonurkassa BS:n luomiväriduosta Sage tummempaa vihreää, kuten myös alaluomella rajauksessa. Alaluomen vesirajassa valkoinen rajaus Rimmelin valkoisella kajalilla, yläluomella BS:n eyeliner ja ripsissä Maybellinen Colossal.
Tuo Blarney Stone on jännä väri kyllä, hyvin hailakka vihreän harmaa. Tykkään kovasti, mutta ei taida ihan tilaukseen asti joutaa.
Olen tunnollisesti koko talven käyttänyt hamstraamiani tuotteita loppuun. Eilen loppui Lumenen Sensitive Touch Comforting Eye Cream, XZ:n Suklaa&Vanilja Hoitosuihke ja Organic Surgen Eye Gel.
Eipä ole noista juurikaan mitään sanottavaa. OS:n silmänympärysgeeli tosin laski turvotusta hyvin, kun taas Lumene aiheutti sitä, vaikka kuinka vähän laittoi. Lisäksi talvella pahimpina aikoina tuo Lumenen voide kirveli ja pahasti. En osta uudelleen, OS:n geeliä voisi harkita. XZ:n hoitosuihke oli ihan ok, tosin annostelun kanssa sai olla varovainen, liikaa jos öysäsi niin hiukset latistui ja pahasti. Silmänympärysvoiteiden tilalle piti saada uusi, ja ostin sitten muissa blogeissa kehutun Pirkan Q10 Silmänympärysvoiteen. Hintaa oli alle 4€, joten olen aika tyytyväinen. Kestänee kesän, ja syksynkin.
Ja pitkästä aikaa, päivän silmät:
Pohjalla UDPP, kulmaluun kohdilla Wet'n Wildin luomivärinappi, väri Brulee, sisäkulmassa sipaisu YR:n Couleurs Nature luomiväri, väri Blanc Narcisse, ja luomella itsellään H&M:n Into The Night luomiväribaletista tummimmat harmaansävyt. Rajaus BS:n eyeliner ja ripsissä Blueberry Volume-ripsari. Mustana.
Olen nyt lueskellut Sensain Sponge Chiefista niin paljon ylistystä ja lisäksi sydäntä lämmittää tuotteen kestävyys, että haluaisin mokomaan sijoittaa rahaa. Harmi vain, ettei tässä kaupungissa ole Stockaa tai Sokosta. Emotions löytyy, mutta Sokoksen verkkokaupan sivuilla ei Sponge Chief ollut ainakaan valikoimissa.
Kysymys kuuluukin, voiko tuota ostaa netistä jostain? Anyone? Help needed!
