26.10.2012
Hello, hello, hello. Long time no see.
Eli anteeksi hiljaisuus, olen vain niin paljon töissä ja on muutakin hälinää tässä, että bloggaaminen on jäänyt vähälle. Vaan tänään on vapaapäivä, ulkona tuiskuttaa lunta
(?!?!?! Ihanaa!!) ja minulla ei ole kiire yhtikäs minnekään. Joten, aika kertoa kuulumisia.
Ihan ensin joudun perumaan mahdolliset pahat puheeni merkkituotteista. Olen opetellut tässä poskipunan käyttöä ja ihmetellyt, miksi päivän lopussa ei punaa näy poskilla enää lainkaan. No, sitten tilasin "no kokeillaan nyt, kun sitä niin hehkutetaan"- mentaliteetilla tuon NARSin Orgasm- poskipunan ja... Voisin laulaa oodeja sille, nukkua sen kanssa, viedä sen romanttiselle matkalle Pariisiin. Olen rakastunut.
Tuli samalla hankittua myös geeliversio Urban Decayn De Slickistä. Ja täytyy sanoa, että toimii monumentaalisen paremmin kuin se suihkutettava versio. Tosin, ei tuo geelikään pidä kiiltoa kurissa minulla koko päivää. Ihan kuitenkin kätevä tuote, voi paremmin säädellä miten paljon tuotetta käyttää, toimii paremmin ja toimii niin meikin alla kuin päälläkin.
Mutta niin, nuo NARSin Orgasm- poskipuna. Epäilin ensin sävyn sopivuutta itselleni, ja kimalteita. Vaan epäilykseni olivat turhia, sävy on sopiva minullekin
(vaikka olenkin kylmäsävyinen) ja kimalletta on sopivan vähän. Ei tule siis "hohdat kaivolta kotiin"- efektiä. Orgasm antaa sopivan terveen hehkun poskille ja se ennen kaikkea KESTÄÄ KOKO PÄIVÄN poskilla. Tykkään, tykkään, tykkään. Kallishan se on, mutta jos haluaa hyvän poskipunan, joka käy kaikkina vuodenaikoina, niin Orgasm is the way to go. ;) Kuvia Orgasmista in action ei valitettavasti ole, kun en kertakaikkiaan kerkeä aamuisin kuvailemaan nassuani ennen töihin lähtöä...
Ja niin, minulla oli työhöntulotarkastus, jossa mittailtiin pituutta, painoa, verenpainetta, keuhkojeni tilavuutta ja tarkastettiin näkö. Kaikki muut olivat oikein hyvissä lukemissa, mutta painostani sain jälleen kerran noottia. On totta, etten ole missinmitoissa. Mutta työterveydenhoitajan saarnan jälkeen tunsin oloni kyllä täysin paskaksi ja muodottomaksi möykyksi. Ärsyttää ja masentaa. Itselläni kun on kevyempi olo kuin pitkiin aikoihin, ja vaatteetkin ovat muuttuneet löysemmiksi. Lihastakin on tullut, kun on kirjojen kanssa podaillut nyt toukokuusta asti melkein päivittäin. Ja silti, pitäisi kuulemma laihduttaa... Sitten kun tuohon lisää vielä sen, että painoni on aina ollut minulle erittäin herkkä paikka
(peruskoulussa minua kiusattiin pahasti juuri painoni takia), niin tässä taas saa tehdä töitä että saa itsetuntonsa takaisin kohdilleen. ÄRSYTTÄVÄÄ.
Miksi ihmeessä joku terveystarkastus saa viikon pilalle? Miksi ei osaa suhtautua painoonsa vain ominaisuutena, jolle voi tehdä jotain omilla valinnoillaan? Miksi tuollaisen saarnan jälkeen itsetunto romahtaa nollille ja tuntuu, ettei kelpaa sellaisena kuin on? Onko joillakin muilla samanlaisia ongelmia? Miten te suhtaudutte painoonne?
No, ryhdyin pitämään ruokapäiväkirjaa
kiloklubi.fi- osoitteessa. Kätevä, ilmainen palvelu, joka ohjaa käyttäjää syömään terveellisemmin. Ei mikään dieettiväline vaan väline elämäntapamuutokseen. Siellä on myös liikuntapäiväkirja. Vielä on hiukan korjailtavaa ruokailutottumuksissa, mutta ajattelin että muutos on parempi tehdä hiljalleen kuin yhtäkkiä rysäyttämällä. Ja karkkipäivästä en luovu!
Näin tänään. Valmistelen tässä korealaisista bb-voiteista merkintää, yritän saada senkin eetteriin pian.
Nyt taidan lähteä ulos, nauttimaan ensilumesta ja hakemaan Pretty.fi:n pakettia postista!
Pus och kram!
