Öljyä hiuksiin

Olen jo pidemmän aikaa tehnyt hiuksilleni kookosöljyhoidon noin kerran kuussa. Hoidon teen niin, että ennen pesua laitan kuiviin hiuksiini kookosöljyä/rasvaa ja laitan suihkumyssyn päähän. Muhittelen sitten pyyhkeen alla kookosrasvaa hiuksissani niin pitkään kuin jaksan. Minimissään sen puolituntia. Sen jälkeen pesaisen hiukset kahdesti, kerran syväpuhdistavalla ja kerran "tavallisella" shampoolla. Hoitoainetta en käytä, mutta hiuksiin jätettävää hoitosuihketta laitan kyllä. Ja tämä toimii hyvin, päänahka ja tukka tykkää.

Ongelma on kuitenkin siinä, että kookosöljy/rasva- hoidon tuoma pehmeys katoaa hiuksista aika äkkiä.

Nyt on sitten tullut markkinoille pari tuotetta, joilla saa pehmeyttä hiuksiinsa vähän helpommalla tavalla.

Ostin tuon Lorkun öljyn oikeastaan ihan heräteostoksena, Avonin AT- linjan arganöljyhoito oli jo hieman suunnitellumpi ostos. Ostin Avonin öljyn seuraksi saman sarjan shampoon ja hoitoaineen. Näillä kun lotraa, niin tulee muuten uskomattoman pehmeät hiukset. Sellaiset, joita tekee mieli hypistellä koko ajan. Me likey!

Ja mitä nämä tekevät? No, Avonin öljy on tarkoitettu hiuksiin jätettäväksi hoidoksi ja sitä käytetään pesun jälkeen kosteisiin hiuksiin. Toimii minulla ainakin LOISTAVASTI. Tuo pehmeyttä ja sellaista pehmeää kiiltoa hiuksiin. Ja selvittää takkuja. Pehmeys säilyy päiviä hiuksissa, mutta kyllä muotoilutuotteet sitten jossakin vaiheessa saa hiukset karheaksi. Eli ei tämäkään tuo pehmeyttä ihan täydellisesti.

Lorkun Elvital Extraordinary Oil onkin sitten hieman monipuolisempi tuote. Sitä voi käyttää ennen shampoopesua suojaamaan väriä (minulla on tosiaan tuo värjätyille hiuksille tarkoitettu versio), jätettävänä hoitoaineena/lämpösuojana ja ihan kuiviin hiuksiin tuomaan kiiltoa ja pehmeyttä. Pidän todella paljon tästä öljystä, mutta ISO miinus tulee tuoksusta. Siis.. Oikeasti. Tuoksuu ihan... Öh... Joltain partavedeltä ehkäpä. Tuoksu on voimakas ja miesmäinen. En oikein ymmärrä Lorkun logiikkaa laittaa niin voimakas tuoksu hiustuotteeseen... No, toisaalta, en ymmärrä Lorkun logiikkaa monissa muissakaan jutuissa (esimerkiksi siinä, että Lorkun BB-voide ja TBS:n BB-voide ovat minusta melkein identtisiä keskenään. Samanlainen koostumus, valkea jossa on niitä sellaisia pigmenttikapseleita jotka menee rikki, ja samanlaiset ominaisuudet... Haistan rahastuksen, sillä Lorkkuhan nyt omistaa sitten TBS:n...).

Mutta joo, nämä ovat käteviä. Varsinkin tuo Lorkun öljy, talvella sillä saanee koppuratukan äkkiä pehmeäksi, eikä se silti vedä tukkaa littanaan. Iso miinus Lorkulle kuitenkin tuoksusta ja Avonille siitä, ettei sitä voi (tai ainakaan minä en voi) käyttää kuin pestyyn, pyyhekuivaan hiukseen.

Näin tänään. Pus, pus!

Tarinoita hiuksistani

Ensialkuun kiroan alimpaan helvettiin tämän flunssan, joka nyt sitten esti minua menemästä salille rääkkäytymään tänään.

Se siitä.

Hiukset. Kyllä, ne ovat minulle aika iso juttu. Olen aina ollut ylpeä hiuksistani, sillä ne kasvavat aika vauhtia ja vaikkakin hiuslaatuni on ohut, on niitä siunaantunut tähän isoon kalloon PALJON. Olen vuosien aikana rääkännyt hiuksiani erilaisin värikokeiluin. Ja no, siis... Kolmannella luokalla ehkä oli siis ihan blondi tukka ja otsatukassa ihana permis. Siis sehän oli ihan hirvittävää, mutta koska Barbiella oli sellainen tukka niin minäkin halusin!

Yläasteella taas kokeilin kaikki värit pähkinänruskeasta ihan pikimustaan. Ja mustaksi se sitten jäikin hetkeksi, kunnes jossain vaiheessa (kun goottiuteni oli vasta puhkeamassa, ja siihen aikaan Morticiassa myyjättärenä ollut Riitta vaikutti PALJON siihen miten pukeuduin, huh että olin helppo asiakas! He jotka Riitan tietävät, tietävät myös sen, että se nainen osaa myydä...) intouduin shokkivärikokeiluihin. Ja no, pikimustasta Manic Panicin Vampire Rediin kun yritetään, niin siinä saa tukka tuta "pari" värinpoistoa. Lopputuloshan oli sitten se, että juuresta hiukset olivat punaiset ja sitten liukuvärjäytyivät mustiksi latvoihin mentäessä. Hiukseni ovat olleet pinkit, punaiset, purppurat, violetit... Ja sitten, 29-vuotiaana mulla meni käämit täysin ja vaihdoin takaisin mustaan. Oikeastaan vain sen takia, että halusin meikata muillakin väreillä kuin pinkeillä, punaisilla, purppuroilla tai violeteilla. Koska, siis... Eihän nyt mitään vihreitä käytetä jos on pinkki tukka!-neuroosini oli hyvinkin paha.

Ja nyt olenkin sitten ollut ihan tyytyväinen tähän mustaan. Ja leikkaukseen myös. Se on muuten uskomatonta, miten paljon vaikuttaa, ainakin minulla, omaan oloon hiusten leikkaus. Muuttaessani tälle paikkakunnalle jouduin jättämään luottokampaajani opiskelupaikkakunnalle. Kokeilin täällä sitten yhtä suhteellisen suurta (paikallisesti) kampaamoa. Ja siellä.. OIKEASTI... Kerroin kampaajalleni kärsineeni pälvikaljusta pienenä, ja olevani hyvilläni että enää ei löydy kaljua kohtaa mistään. Ja mitä kampaaja vastasi? "Niin, ei ainakaan vielä löydy kaljua kohtaa...". Jos tokaisu oli tarkoitettu vitsiksi, niin ainakaan äänensävy ei sitä paljastanut. Voitte uskoa, että en puhunut loppuaikana mitään, vaan annoin kampaajan leikata. Ja sitten tämä kampaajatar osasi vielä föönata hiukseni niin, että pääni näytti neliöltä. Voitte muuten uskoa, etten IKINÄ enää mene siihen kampaamoon. Ja se on vain tuon kampaajan syy. EI NOIN PUHUTA MAKSAVALLE ASIAKKAALLE. IKINÄ.

Tuon kauhukokemuksen jälkeen vaihdoin paikallisen mallitoimiston kampaajaan, ja hän on kyllä osannut leikata hiukseni aina UPEASTI. Otsatukkanikin on hyvä, vaikka minulla on kaksi (2, KAKSI) pyörrettä tuossa otsalla, jotka sitten vääntävät hiukset välillä ns. Abba-malliin...

Ja niin, olen aina värjäillyt hiukseni itse. Kerran erehdyin menemään kampaajalle värjäämään silloista kirkkaanpunaista tukkaani samanlaiseksi, mutta kestovärillä. Kampaaja oli vakuuttanut, että hänellä on väri joka on ihan samaa kylmää sävyä ja kestoväri. Tottahan toki luotin kampaajan, ammattilaisen sanaan. No, lopputulos oli hyvin lämmin ORANSSI. Kampaaja haki viereisen puodin työntekijän "ihastelemaan" väriä, koska huomasi etten ollut tyytyväinen. Totesin kampaajalle, että tämä ei ole se mitä halusin ja jätin maksamatta. Palasin kotiin, ja iskin Diractionin Poppy Redin päähän kolmeksi tunniksi. Puuh...

Värjäyksestä puheenollen, eilen huomasin paikallisen Minimanin kosmetiikkaosastolla Frank Provostin hyllyn, joka oli täytetty hiusväreillä ja värjäyskipoilla. Kipon sai, jos osti värin. 9,50€ väristä ei ollut mielestäni paljon, joten tarttui mukaani sitten se... Ja tällaista löytyi paketin sisältä:

Kuvanlaatu ei ole paras mahdollinen, valo oli uskomattoman oranssi ja yritin Photarissa korjailla lisäämällä syaania. Voi olla, että menin hieman yli...

Mukana tuli siis samat kamat, mitä muidenkin värjäyspakettin mukana, ja värjäyssivellin. Ja tuon kipon sai tosiaan kaupanpäälle. Ei ihan turha diili, sanoisin.

Hiustenhoidon suhteen olen aina ollut aika pedantti. Hoidan hiuksiani aika pieteetillä, kartan kaikkia Lorkun markettikamoja, oikeastaan markettituotteista XZ on ainoa merkki, jota joskus ostan. Muuten luotan kampaamoissa myytäviin tuotteisiin. Silikoni-kysymyksessä olen puolueeton. Jos muistaa syväpuhdistavalla pestä pari kertaa kuussa, ei kampaajani mukaan silikonista ole pahemmin haittaa. Itse käytän Urban Culturen Clean Slate- syväpuhdistavaa shampoota. Urban Culture on myös tehnyt hoitoaineen, jota ilman en voi talvea viettää. Gasoline on uskomaton hoitsikka! Se kosteuttaa, selvittää, antaa kiiltoa ja kosteutta. Ja tuoksuu ihanalta. Valitettavasti ainakin Hairstorella Gasolinea on saatavilla säännöllisen epäsäännöllisesti. Vaan nyt oli, ja kävinkin eilen hakemassa pötkylän kotiin...

Taas pärjää talven yli...

Tällaisia juttuja tänään. Meikkivoiteen metsästys jatkuu yhä... Ehkä pitäisi vaan kääntyä jonkun meikkausammattilaisen puoleen tässä jutussa? Mites teidän hiusjutut?