Pages - Menu

12. huhtikuuta 2012

Minä ja poskipuna, lyhyt historia

Tätä merkintää toivottiin vuosiarvonnan yhteydessä annettujen palautteiden joukossa, joten tässä tulee...

Poskipuna oli pitkään minulle ehdoton nounou. Halusin vain mahdollisimman tasaisen sävyn iholleni ja hieman varjostusta. That's it. Viime joulun aikoihin sitten alkoi hiukan enemmän kiinnostaa poskipunat ja nyt minulle onkin niitä sitten siunaantunut jo yhdeksää eri sävyä.

Wet'n Wildin Mega Glo, sävyssä Catwalk Pink ja ELF:n Natural Radiance Blusher, sävyssä Coy. 

MIYO:n poskipuna sävyssä Sorbet ja MSCHICin Baked Blush sävyssä Blushing.


Ja mineraalit... Oikealla Detrivore Cosmeticsin poskipuna sävyssä Concubine, vasemmalla Fyrinnaen poskipuna, sävyssä Temptation.


Tämän tilasin Pretty.fi:stä, kun halpa oli. Eli Angel Cosmeticsin 3 Colours Blusher, sävy on  N010.
Kuten jo totesinkin, olen poskipunan käyttäjänä vielä kovin noviisi. Suosin aika luonnollisia sävyjä, kuten tuota Detrivore Cosmeticsin Concubinea ja MSCHICin Blushingia. Angel Cosmeticsin trion vaalein sävy on myös ollut ahkerassa käytössä, se on hyvä sävy arkeen minulle, koska pelleposkien vaaraa ei ole. Rohkeampia sävyjä käytän yleensä jos lähden humpalle. MIYOn Sorbet sopii siihen, mutta yliannoksen vaara on tuolla suuri. Samoin Fyrinnaen Temptationin kanssa. Olenkin ottanut tavaksi suorittaa seuraavanlaisen rituaalin kun laitan jotain voimakas pigmenttisempää poskipunaa:

- Käytän minikabukia, johon otan poskipunaa kevyesti sipaisten sen pintaa KERRAN.
- Sen jälkeen koputtelen ylimääräiset pois.
- Ja sen jälkeen vielä pyyhkäisen kabukia kerran kämmenselkääni.
- Sitten vien siveltimen iholle.

Voi olla, että operaation joutuu toistamaan useampaan otteeseen, koska sävyä tulee hyvin vähän näin. Mielummin kuitenkin niin, kuin että joutuisi pyyhkimään pelleposket pois ja aloittamaan kaiken alusta, pohjasta lähtien. Itse kun en ainakaan usko siihen, että poskipunaa voi puuterilla jotenkin miedontaa. Haluan hyvin hillityn jäljen poskipunasta, sellaisen aavistuksen vain. 

En ole käyttänyt poskipunaa tosiaankaan pitkään, aikaisemmin tosiaan halusin vain varjostaa kasvoni ja muuten sitten kasvoilla sai olla meikkipohja, ja highlighter siellä missä sen kuului olla. Nyt kuitenkin olen jotenkin alkanut kallistumaan ns. luonnollisempaan lookkiin, ja tervet hehku on tervetullutta. 

En koskaan halua näyttää, että minulla on poskipunaa. Ainakaan tässä määrin...

Kuva täältä

Omistamistani poskipunista laadultaan paras on MSCHICin poskipuna ja mineraalit. Eivät lainkaan jauhoisia, ja levittyvät upeasti. ELF tulee hyvänä kakkosena Wettiksen kanssa. MIYO ja Angel Cosmetics pitävät jumbosijaa jauhoisuutensa takia. En kuitenkaan ole kokenut sitä kovinkaan häiritseväksi. Haluaisin koittaa myös cream-koostumusta poskipunista, mutta tällä hetkellä olen ostolakossa (jonka muuten rikoin tänään, mut oli PAKKO SAADA Coastal Scentsiltä pari upeaa luomiväriä) kosmetiikan suhteen. Jahka työt alkavat niin sitten pitänee satsata creamiin. Onko ehdotuksia mistä lähteä katselemaa? Miltä merkiltä?

Eipä tässä tänään muuta. Vettä sataa, lumet saa kyytiä. Aurinkoa vain kaipaan...

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siinä missä jotkut katselevat enemmän luomivärejä niin minä katselen enemmän huuli- ja poskipunia. :) Vaikka poskipunat eivät ole niin kirjavia värimaailmaltaan kuin luomivärit, niin ehkäpä juuri se luonnollisuus on enemmän mieleeni sillä tykkään itselläni enemmän siitä luonnollisuudesta. Mineraaliposkipunat ovat kyllä kanssa suosikkejani ja ovat riittoisiakin. Ja ehkä se on ihollekin hieman parempi vaihtoehto. ;) Toisaalta pidän kyllä kovasti myös Make Up Storen "must have" sävyisestä poskipunasta, se on ollut kovassa käytössä. :)

Milla kirjoitti...

Mulla aikaa luomivärien tiirailu vaihtua tässä pikkuhiljaa poski- ja huulipunien kyttäykseen. Ja toki highlightereita on tullut kyttäiltyä myös. Mutta niin, kyllä minäkin tosiaa enemmän pidän luonnollisuudesta poskipunassa, ainakin arkimeikissä ja ns. tavallisessa bilemeikissä. Jos sitten taas otetaan joku oikein kunnon naamiaismeikki, niin ehkä sitten voisi hullutella kunnolla. Mineraaleista minäkin tykkään, tosin haluaisin niin että ne olisivat pressatussa muodossa. Ei vaan sellaisia kovin löydy. Tai jos löytyykin, niin eivät ole oikeasti mineraalimeikkejä. :) Pitääpä katsastaa tuo "must have", kiitos vinkistä! :)